Napojen siirtymisen jälkeen maapallo aloittaa pyörimisliikkensä uudelleen. Sen uudet magneettiset navat sijaitsevat samassa asennossa muuhun aurinkokuntaan nähden kuin sen nykyisetkin magneettiset navat. Toisin sanoen mikä tahansa osa maapallosta onkin pohjoinen, magneettisesti, siitä tulee uusi magneettinen pohjoisnapa. Napojen siirtyminen asettaa magneettiset navat uudelleen ja uusi päiväntasaaja sijoittuu aikaisemmin jään peitossa olleiden alueiden kohdalle. Grönlanti, Kanada, Alaska, Siperia ja osa Eurooppaa tulevat sijaitsemaan uuden päiväntasaajan alueella. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kasvillisuus näillä alueilla alkaisi kukoistaa heti. Leudot alueet, jotka eivät aiemminkaan olleet kovin reheviä, ovat napojen siirtymisen jälkeenkin lämpimiä, mutta kasvillisuutta siellä on vain vähän. Aiemmat napojen siirtymiset ovat säännöllisesti järjestäneet maapallon mantereita ja ilmastoalueita uudelleen kuten maapallon maaperästä voidaan havaita. Mantereita, kerran yhtä suurta maa-aluetta, on revitty osiin, leudot tai trooppiset alueet ovat päätyneet kylmään vyöhykkeeseen, jäätyneet nopeasti ja peittyneet ikijäähän ja -lumeen, jäätyneet maa-alueet ovat päätyneet lämpimään vyöhykkeeseen, sulaneet asteittain ja alkaneet taas ylläpitää elämää. Vuoret niillä alueilla, joilla vuorten muodostumista tapahtuu, ovat kasvaneet korkeammiksi ja jotkut mannerlaatat ovat painuneet nopeasti toisten laattojen alle.
Kun mantereet järjestäytyvät uudelleen, merivedet vellovat jonkin aikaa ja asettuvat sitten alaville alueille. Jotkut rannikot, jotka aiemmin olivat veden pinnan yläpuolella, saattavat olla nyt veden peitossa ja vastaavasti aiemmin veden alla olleet alueet saattavat olla nyt veden pinnan yläpuolella. Kuinka paljon uutta mannerta tulee esiin veden alta riippuu siitä kuinka syviä ja pitkiä valtamerien pohjissa olevat repeämät ovat, mutta historiallisesti kokonaismanneralue on pysynyt suunnilleen samana. Mantereet eivät häviä mihinkään, mutta manteresiin rajoittuvat tai valtamerien pinnan lähellä olevat mannerlaatat voivat nousta tai laskea riippuen paikallisesta ja muualla maapallolla tapahtuvasta mannerlaattojen liikkeestä. Jos mannerlaattojen liike työntää aiemmin veden alla olevan maa-alueen veden pinnan yläpuolelle, merivesille vapaana oleva alue pienenee ja meriveden pinnan korkeus koko maapallolla nousee. Vastaavasti valtameren pohjaan nopeasti syntyvä rako aiheuttaa meriveden pinnan korkeuden laskun koko maapallolla, mutta tällaisen raon syntyminen aiheuttaa väistämättä puristusta jossakin toisessa paikassa, jossa maa painuu veden alle.
Napojen siirtymisen jälkeen aikaisemmat napa-alueet sulavat samalla kun uudet napa-alueet jäätyvät ja alkavat kerätä pinnalleen jäätä ja lunta kerros kerrokselta. Nämä ilmiöt eivät tapahdu samanaikaisesti, sillä ikijään muodostuminen napa-alueilla saavuttaa tasapainotilan vasta siinä pisteessä, kun veden höyrystyminen ja sulaminen jäätikön reuna-alueilla vastaa satavan lumen määrää muutaman sadan vuoden kuluttua. Tällä välin meriveden pinnan korkeus nousee maailmanlaajuisesti yli 200 metriä ja laskee sitten takaisin napajäätiköiden muodostuttua. Tämä meriveden pinnan korkeuden nousu tapahtuu asteittain, joten lähellä rannikkoa asuvilla yhteisöillä on runsaasti aikaa muuttaa korkeammille alueilla, operaatio, jonka he huomaavat joutuvansa tekemään vähän väliä.